Rights should not have a price tag

People who have a Finnish residence permit have the right to apply for family reunification, which means that their spouse and/or children can come to Finland as well. Family reunification in Finland is however limited by a requirement that they can provide for themselves and the family. In practice, this is done through an income limit decided internally by the Finnish Immigration Service. Is it in conformity with human rights that only people who earn enough are allowed to live with their family? Is this not discrimination on the basis of nationality and income? In order to figure this out, I examined Finland’s human rights obligations on the international (United Nations) and EU levels.

Finland signed and ratified the International Covenant on Civil and Political Rights and the International Covenant on Economic, Social and Cultural rights already over 40 years ago. These two covenants provide the basis for the international protection of human rights and they are both legally binding. These covenants include among other things the right to family life and the right not to be discriminated against.

Although there is a right not to be treated differently because of any personal trait (officially ”race, colour, sex, language, religion, political or other opinion, national or social origin, property, birth or other status” in article 26 of the ICCPR), this right is not absolute. Differentiation in treatment on the basis of nationality, for instance, is allowed in cases where the citizens of the country otherwise would be deprived of their rights. This means that if the state needs to save resources, it can decide to limit the rights of non-nationals so that the rights of nationals to e.g. housing are not endangered. This is important because the reason the government has established the income requirements is a need to save state resources. The UN Committee on Economic, Social and Cultural Rights has, however, established that when the right not to be discriminated against is limited in the name of state resources, these measures must be reasonable and proportionate, and most importantly, they cannot impact the most vulnerable groups in society. These most vulnerable groups in society include refugees, asylum seekers and migrant workers – people with few resources, a history of marginalization and lack of political representation.

On EU level, the most important document in this matter is the EU directive on family reunification. The Finnish income requirement is based on this EU directive. This directive allows states to limit family reunification by e.g. establishing a guiding income limit or requiring that the family has proper housing to live in. The EU Court has stated how this should be interpreted, suggesting that the purpose of the directive is to promote family reunification and that Member States of the EU are required to “examine the applications for reunification in question in the interests of the children concerned and with a view to promoting family life.” This means that the income limit must be seen as a guiding principle and not a definite one, and that the income the family has should be judged separately in each case, not as a blanket limitation.

In Finland, however, the income limit has often been seen as definite, both in court practice and in the information conveyed by the Immigration Service. An example of this is how Finnish courts have developed a practice where the income requirement only is waived when it is in the interest of a child in exceptional cases, such as if the child has a disease that has to be treated in Finland, not as a rule.

The income required is presently 2 600€ after taxes for a four-person family. This amount is higher than the average income for a Finnish citizen. This means that low and middle-income earners in practice do not have the right to spend their lives with their family. Many immigrants who have residence permit in Finland have a lower education than the Finnish average, or they do not have sufficient language skills or a compatible degree to be able to get a high paying job. Having the income limit this high in practice means that it is completely unattainable for some people. Requiring people to do something they cannot do is not only unethical, in this case it is an illegal limitation on the human rights of non-nationals belonging to vulnerable groups.

This reasoning proves that the current family reunification policies are contrary to our international and EU commitments. During the parliament’s question hour 7.9.2017, Finland’s prime minister Juha Sipilä stated that it is important for the government not to break any human rights that Finland has committed to. Assuming this statement is true, what about the rights that the current Finnish policy are breaking at this very moment? In order for the prime minister to keep his word, and for Finland to conform to human rights in the area of family reunification, the income limit needs to be lowered to a reasonable level and be interpreted as a guideline, not a principle. In addition to this, the interest of children needs to be given a greater importance when deciding whether the income requirement can be waived or not.

Finland should stop denying people with residence permits and a will to provide for themselves their human rights. Rights should not have a price tag.

Rebecca Åkers, Bachelor of Social Sciences, major in Public International Law

Rebecca Åkers

*

Kommentar från We see you: år 2016 godkände regeringen åstramningar i form av inkomstkriterier för familjeåterförening. Dessa kriterier gäller inte för personer som beviljas asyl, förutsatt att ansökan om familjeåterförening lämnas in inom tre månader från att personen beviljats uppehållstillstånd. Kriterierna gäller dock personer som beviljas t.ex. alternativt skydd.

Comment from We see you: in 2016 the government approved changes for family reunification in the form of income requirements. The criteria do not concern people who are granted asylum, if the application is made within three months after the residence permit has been granted. The criteria do, however, concern persons who are granted for example subsidiary protection.

Modern Day Slavery: A Case of Victims of Human Trafficking

By Hope Nwosu

As a high school student living in Abuja, Nigeria, I came across young girls who were sex workers at night. I and my elder brother lived a few meters from the town’s hub where a local brothel was also located. I sometimes ran errands at night where I came face to face with the young girls on the dimly lit streets. Many of them looked quite young like myself and they wore skimpy clothes and extremely high heeled shoes.

I noticed that beyond the skimpy dresses and heavily made up faces lay a certain kind of sadness and perhaps a sense of loss, especially when they were alone waiting for clients.

I had no idea if the girls were there on their own accord or if they were trafficked. I had no opportunity to speak with any of them.

However, the fact that some of them appeared unhappy despite the gorgeous and sophisticated appearances left a lasting impression on me. 

While in Finland, I have met young women who were victims of human trafficking. Listening to their stories sends chill down my spine.

There are many reasons young girls fall victim to traffickers.

Poverty is a major reason. Many of the victims come from very poor families. Poverty in Nigeria is mainly caused by corruption and unemployment. Few people in authority divert the resources meant for the masses for their private us, thereby causing untold hardship to the people. There are many families who cannot afford a three square meal a day. Young girls with this background often fall easily to the deception of the traffickers because they want a better life. 

Illiteracy and Ignorance: Young girls fall victim to traffickers because they are ignorant of the real situation which awaits them in Europe. The traffickers paint a very beautiful picture of decent jobs or education which entice the girls. 

I think it’ll be unfair to blame the victims for their ordeal at the hands of the traffickers. Instead, efforts should be made to rehabilitate them. Many of them have been tortured and assaulted in different terrible ways. 

Efforts should be made to educate young girls on the reality outside the country And governments should endeavor to improve the living standard of the masses, and alleviate poverty.

Also, the countries where the victims have escaped to, example, Finland, ought to show compassion and protect them, rather than send them back to the streets. 

Given the opportunity, these young women want to live a decent life, at least for the sake of their children. They also have dreams and aspirations like every other person.

*

Hope Nwosu is a Nigerian writer.
She is writing a book about women and human trafficking.

MigriLeaks calendar

The group Right To Live | Oikeus elää has started a blog and Advent calendar. This is how they describe themselves:

MigriLeaks julkaisee tällä sivustolla Suomen ulkomaalaispolitiikkaan liittyviä faktoja.
Tarkoituksenamme on havahduttaa ihmiset huomaamaan kuinka julmaa ja epäinhimillistä maahanmuuttoviraston (Migri) toiminta tällä hetkellä on ja miten tarkoitushakuisesti sisäministeriö ja Migri siitä tiedottaa.

On this page MigriLeaks will publish facts about Finnish immigration policy. Our intention is to make people aware of the current cruel and inhuman actions of the Finnish Immigration Service (Migri), and the tendentious communication of the Ministry of the Interior and Migri.

På den här sidan kommer MigriLeaks att publicera fakta om Finlands immigrationspolitik. Vårt syfte är att väcka uppmärksamhet om Migrationsverkets (Migri) grymma och omänskliga handlingar, och Inrikesministeriet och Migris tendentiösa kommunikation.

Hope Nwosu: Keep Women Active During the Asylum Process

Effects of Excluding Refugee Women from Integration Programs and How to Keep Women Active During the Asylum Process

The following text is a speech that was given 24.11 at a seminar in Korsholm, to mark the international day against violence.

My name is Hope Nwosu. I come from Nigeria. I have lived in Finland for over four years.

I studied English and Literature at the University of Nigeria. I am writing a book on the situation of Nigerian women which can also lead to human trafficking. I teach English language to immigrants in Kristiinankaupunki.

As you probably know already, most asylum seekers are forced to leave their homes countries due to one serious reason or the other. Many face life threatening situations in their respective countries and that’s why we seek for protection from Finland.

Arriving in a safe country like Finland gives the people the needed security which we didn’t have back home. However, it’s not enough to just live in a safe country. It is equally very important to have worthwhile activities to keep the body and soul alive and healthy.

There are not many possibilities for women to engage in meaningful activities in some reception centres. I have seen very few activities organized for mothers and their children. Worse still, single mothers with small children have no possibility to attend the language courses organized at the reception centre where I live.

The mothers are often left alone with their children and this loneliness can cause more anxiety and depression in addition to the stressful asylum process.

The situation does not affect just the mothers but also the small children who are often at the receiving end of the mothers frustrations and transferred aggression. The children in turn become aggressive and unruly because they don’t get the needed love and attention from a tired mother.

I have been in the same situation as other single mothers and it feels like an open prison. The fact that many asylum seekers don’t have enough (any) useful activities makes it difficult to enjoy the safe environment. We wake up everyday hoping to hear about our fate and that of our children. From my experience I can tell you that it is very demoralizing to live like this for many years.

Having spoken of the effects of lack of meaningful activities for asylum seekers, especially women, I will also talk about the possible solutions.

From my own experience, I can say that engaging in useful activities go a long way to ease the often demanding situation in which asylum seekers find themselves. Having something else to think about eases the stress. Many women are in need of meaningful activities to engage in. And many of us have have talents which can be put into good use.

I think it’s not impossible for women with small children to have access to language courses. This will actually make it easier for them to integrate into the Finnish society when they get the resident permit. Short term courses targeted at the women will be a great way to keep them busy and motivated. I know there are already some activities going on but more could be done.

It will also be nice to have clubs for smaller children without the mothers. This will give the mothers the needed rest and the children will learn to interact with the other children thereby building their social skills.

Finally, I want to say that it’s very important to have a positive attitude despite the difficult situation. It will be more difficult to be active with a negative mentality. It’s easier to meet new people when we have an open mind. Being a single mother in a long demanding asylum process is very challenging but it gets even worse when you are lonely. Having good friends around can also be a way to be active. My daughters and I have had the chance to meet kind Finns who support and encourage us while we wait for a good answer.

I therefore encourage other single mothers, and all asylum seekers, to be active and positive in any part of Finland they find themselves in. Don’t just wait for the reception centres to organize programs for you. Think of other ways to be active and happy.

Wanted: A hero

Avoin kirje – Öppet brev – Open letter

Kirje on julkaistu/ Brevet har publicerats/The letter has been published.

Nedan på svenska / Please find the text in English below.

*

Avoin kirje Paula Risikolle, Juha Sipilälle ja Sauli Niinistölle

Kuluneen vuoden aikana me tuhannet suomalaiset olemme auttaneet maatamme ottamaan vastuun pakolaiskriisistä. Toimiessamme vapaaehtoisina olemme käyttäneet kaiken aikamme, voimamme ja talkoohenkemme ottaaksemme pakolaiset vastaan, kuten hyvinvointivaltion rooliin kuuluu.

Kuluneina kuukausina turvapaikkapolitiikkaamme on kiristetty. Tämä on merkinnyt sitä, että suomalaiseen yhteiskuntaan mukaan ottamamme ihmiset ovat tulleet kylmästi torjutuiksi. Tämä saa meidät suunniltamme. Maahanmuuttovirasto evää nyt järjestelmällisesti suojelun ihmisiltä, jotka tarvitsevat turvaa. He eivät saa oikeutta edes valitusprosessin kautta. Uuden, epäinhimillisen turvapaikkapolitiikan seuraukset ovat nyt tulleet ilmi. Itsemurhat ja voimakkaat stressioireet lisääntyvät.

Tuhannet ihmiset ovat mahdottoman tilanteen vankeina, kun heidän on valittava elämä Suomessa kodittomana tai paluu olosuhteisiin, jossa he eläisivät jatkuvassa hengenvaarassa. Oleskeluluvan saaneilta alaikäisiltä pakolaisilta evätään perheen yhdistäminen kohtuuttomin toimeentulovaatimuksin.

Meidän, jotka edustamme suomalaista talkoohenkeä ja myötätuntoa, Suomen parhaita voimavaroja, ei voi jatkuvasti olettaa kompensoivan hallituksen haluttomuutta ottaa vastuuta ja torjua muukalaisvihamieliä voimia. Meidän ei voi olettaa ehkäisevän itsemurhia, asuttavan turvaa tarvitsevia paperittomia tai ryhtyvän vanhemmiksi lapsille, joilla jo on vanhemmat, mutta joilta hallitus kieltää perheenyhdistämisen. On hallituksen vastuu noudattaa perustuslakia sekä kansainvälisiä sopimuksia koskien turvapaikkaoikeutta. Se ei ole yksittäisten kansalaisten tehtävä.

Me yritteliäät suomalaiset haluamme rakentaa tulevaisuuden Suomea yhdessä näiden maahamme tulleiden neuvokkaiden ihmisten kanssa. Kulttuurienvälisten kohtaamisten ja kokemuksiemme ansioista meillä on käsissämme onnistuneen kotouttamisen avaimet, ja näillä voimme avata ovet innovatiivisiin ja rohkeisiin taloudellisiin ratkaisuihin. Tällä hetkellä voimavarojamme heitetään hukkaan. Hallituksen ja maahanmuuttoviraston yhä uudet ihmisoikeuksia uhmaavia päätökset kuihduttavat voimamme ja intomme.

Me toimimme kunnioittaen arvoja, joihin yhteiskuntamme on tukeutunut jo liki sadan vuoden ajan. Luomme vastuullista ja myötätuntoista Suomea. Luomme Suomea, joka on avoin uusille mahdollisuuksille, Suomea, joka uskaltaa investoida ihmisiin. Olemme järkyttyneitä kuullessamme Päivi Nergin sanovan, ettei vapaaehtoistyömme ole tervetullutta. Tästä emme tunnista kotimaatamme.

Nyt pyydämme teitä kunnioittamaan ihmisoikeuksia. Terveysasiantuntijat, ihmisoikeusasiantuntijat, humanitääriset järjestöt sekä uskonnolliset yhteisöt ovat toistuvasti muistuttaneet teitä näistä oikeuksista. Älkää antako meidän menettää uskoamme Suomen viranomaisiin, kun yritämme pelastaa henkiä, jotka ovat vaarassa politiikkanne takia.

Toimenne vaarantavat vakavasti yhteiset ja inhimilliset voimavaramme, jotka ovat yhteiskuntamme perusta. Tämä on vakava uhka yhteiskuntamme kehittymiselle.

Meitä on monia, jotka haluamme olla ylpeitä Suomestamme, kun se juhlii satavuotista historiaansa vuonna 2017. Emme kuitenkaan voi osallistua ihmisvihamielisen maan juhlintaan. Kansalaisten odotetaan osallistuvan juhlintaan talkoohengessä, mutta meidän on mahdotonta toimia viranomaisten ja hallituksen aktiivisesti torjuessa vapaaehtoistyömme.

Tällä kirjeellä haluamme antaa teille toisen mahdollisuuden kuunnella kansalaisianne demokraattisessa hengessä ja toimia yhdessä kanssamme luodaksenne ystävällisen, eettisen ja taloudellisesti kestävän Suomen. Tavoitteeseen päästäksemme vaadimme välittömästi räikeästi ihmisoikeuksia polkevan turvapaikkapolitiikan lopettamista. Vasta sitten kun teette sen, Suomi on maa, jonka hyväksi haluamme toimia seuraavatkin sata vuotta.

Odotamme vastauksianne, mihin toimiin aiotte asiassa ryhtyä.

*

Öppet brev till Paula Risikko, Juha Sipilä och Sauli Niinistö

Under det senaste året har vi, tusentals finländare, hjälpt vårt land att ta sitt internationella ansvar i flyktingkrisen. Vi har i vårt frivilligarbete använt all vår tid, kraft och talkoanda för att Finlands flyktingmottagande ska vara värdigt ett välfärdsland.

De senaste månadernas åtstramningar av asylpolitiken som gjort att de hjälpbehövande människor vi inkluderat i det finländska samhället kallsinnigt avvisas har gjort oss mycket bestörta. Migrationsverket nekar systematiskt asylbehövande människor skydd och inte heller vid överklagan fås upprättelse. Det blir nu smärtsamt tydligt vilka konsekvenser den nya, totalt inhumana asylpolitiken får. Självmordsförsöken och de stressrelaterade sjukdomsfallen bland asylsökande ökar lavinartat. Tusentals människor sitter i en rävsax när de tvingas välja mellan att vara hemlösa i Finland eller att åka tillbaka till en tillvaro där deras liv akut hotas. Minderåriga flyktingar med uppehållstillstånd förvägras familjeåterförening genom att man ställer orimliga försörjningskrav.

Vi som står för den finländska talkoandan och medmänskligheten, Finlands mest ovärderliga resurs, kan inte systematiskt förväntas kompensera för regeringens ovilja att ta ansvar och stå upp emot de främlingsfientliga krafterna. Vi kan inte förväntas förhindra självmord, inhysa papperslösa människor med uppenbara asylskäl och bli föräldrar till barn som redan har föräldrar, men som förvägras dem av regeringen. Det är regeringens, inte de enskilda medborgarnas, ansvar att se till att grundlagen och de internationella bestämmelser som gäller rätten till asyl följs.

Vi handlingskraftiga finländare vill tillsammans med de resursstarka människor som kommit till vårt land bygga morgondagens Finland. Vi kunde genom de erfarenheter vi fått i våra interkulturella möten vara nyckeln till en lyckad integration och därmed visa Finland vägen till innovativa och modiga lösningar för ekonomin. Nu går våra resurser till spillo. I takt med att regeringen och migrationsverket fattar nya människorättsvidriga beslut dräneras vi på livskraft och talkoanda.

Vi arbetar av respekt för de värderingar som i nästan hundra år genomsyrat vårt samhälle. Vi skapar ett Finland som tar ansvar. Ett Finland som är medmänskligt, öppet för outforskade möjligheter och som vågar investera i människor. Att höra uttalanden som det av Päivi Nerg, om att vårt frivilligarbete inte är önskvärt, gör oss chockerade. Vi kan inte känna igen vårt hemland.

Vi ber Er nu, respektera de mänskliga rättigheterna, som ni påmints om otaliga gånger av hälsovårdsexperter, människorättsexperter, humanitära organisationer och religiösa samfund. Låt oss inte tappa tron på de finländska myndigheterna när vi försöker rädda de människor vars liv hotas av Er politik. Ni äventyrar med ert agerande allvarligt det finländska samhällets urkraft, människoresurserna, vilket utgör ett verkligt hot mot samhällsutvecklingen.

Vi är många som vill kunna vara stolta över vårt Finland som 2017 firar hundra år. Vi kan dock inte medverka i firandet av ett land som bedriver en människofientlig politik. Jubileet förväntas genomföras med medborgarnas talkokraft, men det är omöjligt för oss att verka i ett land där frivilligarbetet motarbetas av myndigheterna och regeringen. Vi vill med detta brev ge er ytterligare en möjlighet att i demokratisk anda lyssna till ert folk och att samarbeta med oss för att skapa ett människovänligt, etiskt och ekonomiskt hållbart Finland. För att detta ska kunna ske krävs att ni omedelbart överger den asylpolitik som innebär grova människorättsliga övergrepp. Först då blir Finland det land vi vill arbeta för också de följande hundra åren.

Vi förväntar oss svar om vilka åtgärder Ni tänker vidta.

*

Open letter to Paula Risikko, Juha Sipilä and Sauli Niinistö
During this past year, we – thousands of Finns – have helped our country take responsibility during the refugee crisis. In our volunteer work we have used all of our time, energy and “talko” spirit to make the Finnish reception of refugees worthy our status as a welfare country.

These past months the asylum policy has been tightened, which has meant that the people we have included into Finnish society have been coldly rejected. This makes us very distraught. The Finnish Immigration Service is now systematically denying protection to people who need asylum, and not even when appealing the decision are they able receive vindication. The consequences of this new, totally inhumane asylum policy is now becoming obvious. Suicide attempts and stress related conditions are increasing.
Thousands of people are trapped in an impossible situation, where they are forced to choose between being homeless in Finland, or returning to an existence where their lives are under acute threat. Underage refugees with residence permits are denied reunion with their families through exorbitant demands on making a living.

We, who represent Finnish talko spirit and compassion, the most invaluable resource in Finland, cannot be expected to systematically compensate for the Government’s unwillingness to take responsibility and stand against the forces of xenophobia. We cannot be expected to prevent suicide, house paperless people with obvious need for asylum and become parents to children who already have parents, but who are denied reunion by the Government. It is the Government’s responsibility to follow the Constitution and international agreements for the right to asylum. It is not the responsibility of individual citizens.

We, enterprising Finns, want to build the Finland of tomorrow together with these resourceful people who have come to our country. Through our intercultural encounters and experiences we hold the keys to successful integration, and thus we could lead the way to innovative and courageous economical solutions. Now our resources are being wasted. As the Government and The Immigration Service are making new decisions that offend human rights, we are being drained of power and spirit.

We work out of respect for the values that have permeated our society for almost one hundred years. We are creating a responsible Finland, a compassionate Finland. We are making a Finland open to new possibilities, a Finland that dares to invest in people. We are chocked to hear Päivi Nerg say that our volunteer work is not wanted. We cannot recognize our own home country.

Now we ask you to respect human rights. Health experts, human rights experts, humanitarian organizations and religious communities have repeatedly reminded you of these rights. Do not let us lose faith in the Finnish authorities, when we are trying to save the lives that are threatened by your politics.

By your actions you are seriously jeopardizing the powers and human resources that are at the foundations of our society. This is a grave threat to the development of this society.
We are many who want to be proud of our Finland when celebrating the centennial in 2017. However, we cannot partake in celebrations of a country with misanthropic politics. Citizens are expected to perform the Jubilee through the talko spirit, but it is impossible for us to act when authorities and the Government are actively counteracting our volunteer work.

With this letter we want to give you another chance to listen to your people in a democratic spirit, and work together with us to create a friendly, ethical and economically sustainable Finland. To make this happen we demand that you immediately abandon this asylum policy consisting of gross crimes against human rights. Not until you do this is Finland a country that we want to work for also the next one hundred years.

We are expecting answers about the measures you will take.

#weseeyou #oikeuselaa #righttolive

Allekirjoituksia / Underteckningar / Signatures

Allekirjoituksia avoimeen kirjeeseen

Underteckningar till det öppna brevet

Signatures for the open letter

*

Aila-Leena Matthies, Professori, Jyväskylä

Aki Salmi, Yrittäjä, Turku

Albert Ducaj, opiskelija, Turku

Alexandra Heinonen, Studerande, Nykarleby

Alexandra Breider, fil.mag., Helsingfors

Alexandra Mangs, Dramainstruktör, Vasa

Alli Virtanen, Lukiolainen, Konnevesi

Anders Teir, musikledare, Närpes

Andrea Holmberg, Klasslärare, Närpes

Anki Tunér, lärare, Ekenäs

Ann-Christin Furu, universitetslärare, Jakobstad

Ann-Sofie Smeda-Nylund

Anna Johnson, dirigent tonsättare mamma, Pargas

Anna Maunuksela, psykologi, Lieto

Anna Slama, jurist, Närpes

Anna Teir, kursplanerare, Närpes

Anna Einiö, eläkeläinen, Helsinki

Anna-Kajsa Blomqvist, riksdagsassistent, Kristinestad

Anna-Leena Klemetti-Falenius, Lehtori, Hyvinkää

Anna-Lisa Nilsson, Diakonissa, Kristinestad

Annamari Karjalainen, Toiminnanjohtaja, Fiskars

Anne Sjökvist, journalist, Stockholm/Vasa

Anne Grahn, Kristinestad

Anne Franzen, företagare, Nagu

Anne Eräkare, eläkeläinen, Siuntio

Anne Lahtinen

Anne-Maj Wallin, Pedagogiemagister, Närpes

Anne-Marie Rudnäs, Läkare, Nykarleby

Annette Drifell, Vårdare, Nykarleby

Annette Holmqvist, familjedagvårdare på gruppfamiljedaghem, Malax

Annika Hautala

Annika Fagernäs

Annika Björk, företagare, Borgå

Annika Tudeer, konstnärlig ledare, Helsingfors

Ansku Jaakkola, pastori, adventtikirkko, Jyväskylä

Anton Grindgärds

Antti Vainio, arkkitehti, Helsinki

Antti Salmi, Jämsä

Anu Aromäki-Stratos, psykologi, Turku

Arja Paakkanen, toimittaja, Jämsä

Arnautovic Senada, Närvårdare, Närpes

Asta Rikkinen, lastenhoitaja, Espoo

Asta Häkkinen, Jyväskylä

Astrid Nikula, redaktör, Jakobstad

Axel Åhman, Komiker/Journalist, Helsingfors

Axel Hanses, musiker,Vasa

Barbro Björkfelt, Dokumentarist, Helsingfors

Barbro  Julin, Nykarleby

Bengt Lindblad, Bokförare, Kristinestad

Bert Bjarland, profeminist, Helsingfors

Bertil Eklund, pensionerad lärare,  Närpes

Birgitta Karlsson pensionär/arkivarie, Helsingfors

Birgitta Stråka pensionär,  Nykarleby

Britta Hannus-Gullmets

Camilla Hellberg Skådespelare, Stockholm

Camilla Ostberg fotograf, Solf

Carina Aaltonen ordförande för Emmaus Finland landstingsledamot, Jomala

Carina Gräsbeck utbildningsplanerare Åbo Akademi, Åbo

Carl-David Wallin, Pensionär, Oravais

Carola Backholm, ekonomichef

Carola Ekrem, arkivarie, Esbo

Carolina Heinonen, Opiskelija, Helsinki

Catarina Mikkonen, klasslärare, Kristinestad

Cathryn McWilliams, Researcher, Turku

Cecilia Back, lärare, Vasa

Chamilla Sjöbacka, Värdinna, Närpes

Charlotta Linde, Vasa

Charlotte von Essen, Lektor i bildkonst, Nykarleby

Cornelius Colliander, FM/keramiker, Pargas

Dagmar Von Tyszka-Uthardt, pensionär, Malax

Danica Vihinen, Secretary General, Bruxelles

Daniel Norrback, Tf kyrkoherde, Kristinestad

Daniel Fagerudd, Egenföretagare , Stockholm

Daniela Klingenberg,  Mikrobiolog, Nykarleby

Dennis Rundt, PD, Kristinestad

Diop Souleymane, Turku

Ebba Carling, diakon, Närpes

Eeva-Liisa Liimatainen, Psykologi, Jyväskylä

Eija Savikko-Saarela, Sipoo

Eija Lang,  spec sjuksköterska/fullmäktigeledamot, Dalsbruk

Eijakaisa Kytöjoki, Kouluttaja, Konnevesi

Eivor Lindgård, pensionär, Pargas

Elada Palic, Närvårdare, Närpes

Elena Misijärv, kotiäiti, Helsinki

Elina Seye, vapaa tutkija, Helsinki

Elina Tarvainen, lähihoitaja, Äänekoski

Elina Monthan, Opiskelunohjaaja, Äänekoski

Elisabeth Frisk, Speciallärare, Borgå

Elizabelle Laine, Tuottaja, Turku

Elli Flen, kommunikationskonsult, Nykarleby

Emilia Tahkola, Opiskelija, Jyväskylä

Emina Arnautovic, Kontaktchef, Närpes

Emmili Kananen, Tikkakoski

Erica Back, operasångerska, Helsingfors

Eva Björkfelt, filosofian maisteri, Turku

Eva Söderman, Närpes

Eva-Stina Berg, Entreprenör, Skaftung

Felicia Uthardt, pensionär,Malax

Frida Mäkinen, Studerande, Stockholm

Gallina Sandås, Ekonom, Vasa

Gerd Söderholm, journalist, Helsingfors

Global Clinic Turku, Järjestö, Turku

Greta Nygård, opettaja, Turku

Gudrun Degerth, flyktingrådgivare, Pargas

Gun Granlund, Pensionerad lärare, Närpes

Gunilla Widén, professor, Åbo

Gunilla Sand, verksamhetsledare, Korsholm

Håkan Enqvist, Pensionerad lärare, Kaskö

Hanna Sjöberg, opiskelija, Turku

Hanna Klingenberg, redaktör, Vasa

Hanna-Kaisa Hämäläinen, Valokuvaaja, Muurame

Hanna-Kaisa Malkavasra, erityisopettaja, Jyväskylä

Hannele Ranta-Nilkku, agrologi, Äänekoski

Hannele Vestola  FM äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori, Laukaa

Hannele Ranta-Nilkku, Agrologi, Äänekoski

Hannele Järvinen, eläkeläinen, Jyväskylä

Hannu Tiheäsalo, Kirjastosihteeri, Turku

Hannu Penttinen, Työsuojeluvaltuutettu, Äänekoski

Hans-Bert Gierens, Sähköinsinööri, Turku

Harri Niskanen, Kulturproducent, Vasa

Harriet Lindelöf-Sahl, Medmänniska,   Kristinestad

Harry Stenlund, frivillig, Kristinestad

Hedvig Långbacka, redaktör, Helsingfors

Heidi Melan, Turku

Heini Rautoma, dramainstruktör, Lovisa

Helen Aminoff, pensionär, Raseborg

Helena Hartman, taiteen maisteri, Parainen

Helena Marin, konsultti, Espoo

Helena Lehti, Filosofian maisteri, Jyväskylä

Heli Kaunismaa, Järjestötyöntekijä/ Jyväskylän vihreät ry, Jyväskylä

Henrik Fågelbärj, pensionär, tidigare Finnair Vaasa Station Supervisor,  Vasa

Henrika Malmström, pedagogie magister, Kyrkslätt

Heta Odoumonhou, valtiotieteiden maisteri,Turku

Ida Haapamäki, Student, Turku

Ida Schauman, Förbundsordförande, Svensk Ungdom / RKP, Åbo

Ida Koho, insinööri, Turku

Ida-Maria Skytte, Studerande, Vasa

Igge Holmberg, landstingsledamot, Mariehamn

Iiris Penttilä, Opettajan sijainen, Helsinki

Iisa Virtanen, Turku

Ilona Kurkimäki-Mykkänen, Yksilövalmentaja, Äänekoski

Ilona Pajari, Tutkija, Helsinki

Inger Ylikoski,  Barnledare, Tjöck

Ingmar Rosengård, pensionerad lärare, Dagsmark

Inka Söderström, opiskelija, tuleva sosiaalityöntekijä, Turku

Irene Råstu, Handledare , Vasa

Irma Hirsjärvi, tutkija

Irma Swahn, journalist/pol.mag, Berlin/Helsingfors

Ivanka Capova,  kouluttaja, Vaasa

Jaana Koivunen, vapaaehtoistyöntekijä, Espoo

Jan Tunér, biståndsarbetare/församlingsledare, Ekenäs

Jani Haapala, Lavastevalmistaja, Turku

Jani Utriainen, Seurakuntatyöntekijä, Äänekoski

Janina Sandell, Turku

Janina Sjöstrand, utbildningsplanerare, Åbo

Janne Riiheläinen, Viestintäasiantuntija, Joensuu

Jarmo Pukkinen, Helsinki, hammaslääkäri

Jeanette Ribacka-Berg, Kyrklig ungdomsarbetsledare, Kristinestad

Jenni Roth, översättare, Vasa

Jenny Wiik, illustratör och företagare, Åbo

Jenny Långkvist, Ansvarig för barn-och familjeverksamhet i Närpes församling, Närpes

Jenny Joensuu, Sosiaaliohjaaja, Ilman huoltajaa tulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskus, Jyväskylä

Joachim Hesthammer, Företagare, Åbo

Joanna Åström, Fysioterapeut, Närpes

Joanna Kuru, Hopeaseppä, Espoo

Joanna Wingren, skådespelare, Helsingfors

Johan Eklöf, Pensionerad präst, Kristinestad

Johan Andersson, Sr. Consultant, Esbo

Johan Eklöf, pensionerad präst, Lappfjärd

Johanna Tidström, Entreprenör, Vasa

Johanna Stenback, Producent, Vasa

Johanna Sandberg, Projektledare, Grankulla

Johanna Liipola, muotoilija, Turku

Johanna Södersved-Bäck, Närpes

Johanna Maula, Phd, consult, Helsingfors

Jonas Bergqvist, Skådespelare, Vasa

Jonna Dieguez, yrittäjä, Turku

Jouko  Kajanoja, Dosentti, Helsinki

Juha Mikkonen, Lapväärtti

Jukka Raittinen, Turku

Jukka Eräkare, eläkeläinen / IT-specialist / yrittäjä, Siuntio

Julia Ingo, regissör, Raseborg

Julia Nylund

Juri Nummelin, Kirjailija, Turku

Jussi Valtonen, kirjailija psykologi, Helsinki

Kaarina Heiskanen, tiedottaja, Äänekoski

Kaisa Raittila, Helsinki

Kaj Andtfolk, designer, Helsinki

Kaj Nyreen, pensionär, Nagu

Kalle Teir, lärare, Kristinestad

Kari Puikkonen, taiteilija, Espoo

Karl-Magnus Stenström, Verkställande direktör, Vasa

Karoliina Lahtela, Sosiaalikasvattaja, Porvoo

Karolina Wallin, studerande

Katarina Båsk, pensionär, Trafaria

Katarina Nordström, Läkare, Nykarleby

Katja Nuuhkarinen, diakoni, Äänekoski

Katja Salmi, Lappeenranta

Katja Nuuhkarinen, diakoni, Äänekoski

Katja Toivola, muusikko, Helsinki

Katja Helenelund, Lärare, Borgå

Katri Kanninen, PsT, Kirkkonummi

Katriina Dunn, Jyväskylä

Kerstin  Lång

Kia Rauhala, socialarbetare, Jakobstad

Kirsti Mäkinen, nuorisotyönohjaaja, keuruu

Lars Sund, författare, Uppsala

Laura Lyytikäinen, translator, Borgå

Laura Rosten

Laura Ryhänen, Kansainvälisten Asioiden Koordinaattori

Leena Himanen, FT, Turku

Leena Mäkinen, eläkeläinen, Suolahti (Äänekoski)

Lena Nykänen, filosofie magister, Åbo

Lenita Säilä, järjestelmä asiantuntija, Turku

Lidia Bäck, skådespelare, Helsingfors

Lidia Lehtinen-Jokela, handledare för ensamkommande flyktingbarn

Liisa Ahlakorpi, Utsjoki

Liisa Laatinen, eläkeläinen, rikosseuraamustyöntekijä, Jyväskylä

Lina Teir, multikonstnär, Kristinestad

Linda Bäckman, jatko-opiskelija, Turku

Linda Sjö, hushållslärare, Jeppo

Linda Fagerholm, Socialarbetare, Jakobstad

Linnea Sadak, klasslärare, Vasa

Linnea Ekstrand, Bildkonstnär, Borgå

Lisa Enqvist, Writer, KASKINEN

Lise-Lotte Appel-Storsjö, Fd. Barnträggårdslätare, Vasa

Lorenz Uthardt, Dr, Malax

Lotta Alhonnoro, Tutkija, Vaasa

Lotta Back, byråsekreterare, Korsholm

Lovisa Till, Studerande, Vasa

Maarit Ekholm, Lärare, Kristinestad

Maarit Vuori, Eurytmiaterapeutti, Loviisa

Maarit Polmio, Ohjaaja, Äänekoski

Maarit Fredlund, toiminnanjohtaja, Helsinki

Madelene Orre, Vasa

Magdalena Åberg, Bildkonstnär, Helsingfors

Maija Kalin, Dosentti, Jyväskylä

Maiju Ollilainen, Hausjärvi

Maisa Kuusela, LT, Turku

Maj Söderman, pens. bibliotekarie, Åbo

Maja Nordmyr, pensionär, Närpes

Malena Björkgren, präst, Åbo

Malin Kinnunen,  sjukskötare familjeterapeut, Pargas

Margareta Willner-Rönnholm, deltidspensionär, Åbo

Margherita Zilliacus, pensionär, Ekenäs

Mari Kallioniemi, eläkkeellä, Turku

Maria Ehrnström-Fuentes

Maria Ikola, Studerande, Åbo

Maria Sjöblom, Lärare, Nykarleby

Maria Haapasalo, filosofian maisteri, Turku

Maria Serrano, storyteller, Ekenäs

Maria Tulinen, psykoterapeutti, Mustasaari

Maria Krokvik, läkare, Nykarleby

Maria Sundell, Verksamhetsledare, Helsingfors

Maria Taivassalo, Opettaja,  Jyväskylä

Mariann Kylmäniemi, TtM

Marianne Nyqvist-Mannsén, kommunpolitiker, Närpes

Marika Esch, musiklärare, Närpes

Marit Lagus, filosofie magister, Pargas

Marja Holm, Kokki, Jyväskylä

Marjatta Saari-Musakka, Eläkeläinen, Helsinki

Markus Lytts, Skådespelare, Vasa

Markus Blomqvist, Kristinestad

Martina Uthardt, fotograf, Malax

Mathias Johnson, diplomingenjör, Pargas

Matti Mäkelä, Eläkkeellä, Espoo

Mauri Tervonen, Pastori, Jyväskylä

Mayvor Lindblad, Kontorist, Kristinestad

Mayvor Wärn-Rancken, pastor, Grankulla

Melina Saari, Studerande, Nykarleby

Melita Tulikoura, Samtalsterapeut/pensionerad journalist, Borgå

Merja Parkkila, lähihoitaja, Kotka

Merja Markkula-Liimatainen,  Jyväskylä

Merja Kaukometsä

Mia Vanhatalo

Mia Bäck, Präst, Åbo

Mia Eriksson, valt.maisteri, kirjastonhoitaja

Mia von Knorring, Verksamhetskoordinator, Grankulla

Mia Antell, Skolkurator, Malax

Micaela Heselius

Michelle Lopez, Företagare, Kaskö

Miia Janhonen

Miio Seppänen, Sosionomi, Jyväskylä

Mikael Lindfelt, professor, Åbo

Mikael Nygård, professor, Malax

Mikaela Sjögård, Närpes

Milla Knuuti, opiskelija, Tornio

Milla Rissanen

Minna  Saunders, Projektipäällikkö/sosiaaliala, Turku

Minna Nieminen, Välinehuoltaja, Jyväskylä

Minna Sumelius, Henkilökohtainen avustaja, Turku

Minna Fabricius, Kulturtolk, Ekenäs

minna korhonen, pappi, äänekoski

Minna Lavikainen, Kuopio

Minna Söderholm, studerande, Malax

Mira Karrash, docent, Åbo

Miranda Uthardt, studerande, Malax

Mirca Kukkasniemo, Jyväskylä

Mirja Hytönen,  Diakoni, Jyväskylä

Mirka Muukkonen, kahvilatyöntekijä, Turku

Mona Hemmer, pensionär, Nagu

Monica Hedström-Järvinen, merkonom, Pargas

Monika Fagerholm, författare, Raseborg

Monika Pensar, studerande, Helsingfors

Muhammed Ali, Turku

NADIA BOUSSIR, FÖRETAGARE, VASA

Nadja Suomela, Socialarbetare, Singsby

Nanna Rosengård, Teol.dr., Kristinestad

Natascha Pettersson, lärare, Kaskö

Natascha Pettersson, Klasslärare, Mi-rektor, Kaskinen

Niklas Mannfolk, Presschef, Helsigfors

Nina Ingves

Nina Stubb, Mångkulturutvecklare, Vasa

Nina Björkfelt, opettaja, Turku

Nina Björkman, fil. mag, Ekenäs

Nina Lindfors, fotograf AD, Kökar

Nina Långskog, studerande, Närpes

Nina Sjölander, församlingsarbetare, Närpes

Nina Wiiala-Laude, Nagu

Nina Juurimaa, Talousmamselli, Jämsä

Ninna Salakka, Opiskelija, Jyväskylä

Noomi Elfving, Musiklärare, Vasa

Olavi Heinonen, Traktorinkuljettaja, Uusikaarlepyy

Oskar Nilsson, Lärare, Kristinestad

Outi Ollila, Ekonomi, Turku

Päivi Santalahti, Lääkäri, Turku

Patric Sjölander, Ansvarig för ungdomsverksamheten, Närpes

Paula Vilkama, maahanmuuttajakoordinaattori, Espoo

Paula Sankelo, tutkija, Helsinki

Pekka Santtila, professori, Turku

Pekka Puukko, perheneuvoja, Jyväskylä

Peter Nynäs, professor, Åbo

Petra Pökelmann, opiskelija, Karjaa

Petri Viitala, Muusikko, Turku

Pia  Forsman-Fant, Pedagogisk handledare, Vasa

Pia Rinne, Kansainvälisyyskasvatuksen kouluttaja, Grankulla

Pia Polsa, universitetslektor, Karis

Pia Sand, Korsholm

Raili Bergqvist, Yrittäjä, opettaja, Kristiinankaupunki

Ramona Lindroos, socionom YH, Nagu

Rebecca Karlsson, koordinator,  Åbo

Rebekka Pihko

Riitta Virtanen, sihteeri, Konnevesi

Rita Nordström-Lytz, universitetslärare, Närpes

Rita Kreivi, Erityisopettaja, Naantali

Rita Backman, frivillig, Kristinestad

Roger Andersson, Församlingsföreståndare, Vasa

Roija Aflatuni, Kouluttaja-koordinaattori,  Jyväskylä

Ruut Neulanen, opiskelija, Jyväskylä

Salla Tuori, apulaisprofessori, Turku

Sami Siitojoki, översättare, Kimitoön

Sandra Grindgärds, Kristinestad

Sandra Nyberg, konstnär, Korpo

Sandra Strömvall, Redaktör, Vasa

Sanna Mustonen FT, yliopistonopettaja, Äänekoski

Sanna Peitso, närvårdare, Stockholm

Sanna Talasjärvi, opettaja, Petäjävesi

Sanna-Maria Hannila, Sosionomi, Laukaa

Sanni Pajula, Helsinki

Sarah Bergkulla, Dramainstruktör, Vasa

Satu Koivuhovi, Tutkijakoulutettava, Helsinki

Sebastian Heinonen, Läkare, Aarhus

Seija Hurskainen, Kristiinankaupunki

Seppo Koivunen, insinööri, Espoo

Simon Lampenius, Koordinator, Borgå

Siran Hommy , Turku

Sirkka Suurla, opettaja, Tampere

Sirkka Laitinen, Opettaja, Helsinki

Sirkku Ingervo, Erityisopettaja,  Helsinki

Sirpa Sandström, Lähihoitaja, Uusikaarlepyy

Sirpa Martins, työnohjaaja, Äänekoski

Siv Skogman, Åbo

Siv-Britt Höglund

Sofia Salokorpi, Opiskelija, Tampere

Sofia Stenlund, Journalist, Helsingfors

Sofia Sandin-Andersson, Privatföretagare, designer, Sundom

Sofia Yrjölä, Espoo

Staffan Holmberg, Rektor, Närpes

Stefan Mannsén, Närpes

Stina Häggqvist-Heinonen, Läkare, Nykarleby

Stina Lindgård, präst, Borgå

Stina Bärnlund, Sjukskötare, Kaskö

Sunniva Drake, Esbo

Susanna Ek, Bildkonstnär, Närpes

Susanna Sandberg,  Opiskelija, Helsinki

Susanna Anneberg, pianolärare, Korsholm

Susanna Väglund,  logistics coordinator,  Malax

Susanna Hannus, Trädgårdsmästare, Purmo

Susanna Kuusto-Kovanen, Sosiaaliohjaaja (sosionomi amk), Espoo

Suvi Kaukonen, Opettaja, Tampere

Suvi Af Hällström, Kanttori, Loviisa

Taimi Räsänen, Ravintolatyöntekijä,  Turku

Taneli Ikonen,  Jyväskylä

Tanja Nieminen, Jyväskylä

Tanja Kangas, kirjastonhoitaja, Helsinki

Tanja Lehto, sosionomi, Jyväskylä

Tanja Johansson, Perhehoitaja, Jyväskylä

Tapani Taka, pensionär, Borgå

Tarita  Memonen, Konsultti, Helsinki

Tarja Heino, hammaslääkäri, Kristiinankaupunki

Teija Hautanen, Vs. Lastenvalvoja, Ylöjärvi

Teppo Saari, Autonkuljettaja, Turku

Teresa Zapater, ryhmälikuntaohjaaja,  Espanja

Terese Hoxell

Terese Grön, Barnträdgårdslärare, Åbo

Tiina Onttonen,  Riihimäki

Tiina Asikainen, Jyväskylä

Tiina Kilkki

Tiina Moisio-Rusila, Siivousalan yrittäjä, Keuruu

Tiina Asikainen, Jyväskylä

Tina Nylund, Kultur- och fritidschef, Nykarleby

Tina Norrgrann, författare, Korsholm

Tobias Jacobson, Klasslärare, Närpes

Tomi Koskinen, Suunnittelija, Lieto

Tony Forsbacka, elnätschef, Nykarleby

Topias Tiheäsalo, Turku

Tuisku Ilmonen, eläkeläinen, Helsinki

Tuula Kupari, Helsinki

Ulla Linder, Lärare, företagare, Jeppo

Ulla Hoyer, pensionär aktiv inom Emmaus, Helsingfors

Ulla-Maj Wideros, f.d riksdagsledamot, Närpes

Ulrika Öhman, Vasa

Ulrika Marlene Ahlberg, ekon.mag, utbildad massör, Korsholm

Victor Enlund

Viivi Lehdonvalo, Hoitaja, Kaarina

Ville Suhonen, Artesaani,  Jkl

Virve Friman-Tiihonen, Rkm, Jyväskylä

Virve Hartikainen, Hankesuunnittelija, Jyväskylä

Vivi-Ann Sjögren, författare/skådespelare, Esbo

Wivan Nygård-Fagerudd, Journalist,  Larsmo – Stockholm

Yasmin Nyqvist,  studierådgivare,  Åbo

Ylva Gustafsson, filosofie doktor, Åbo

Ylva Perera, skribent, Åbo

Yrsa Lipkin-Stenlund, frivillig, Kristinestad

Yrsa  Neuman, forskare, Åbo

Yvonne Häggblom, Pensionerad lärare, Nykarleby

Åsa Nybo, Skådespelare, Helsingfors

Åsa Forsbacka, klasslärare, Nykarleby

Åsa Teir lärare, Kristinestad

Åsa Nybo, Skådespelare, Helsingfors

Åsa Kallenberg, Translator, Korsholm

Dear World

What is #weseeyou

“We see you” – kampanja paremman turvapaikkapolitiikan puolesta

Viimeisten kolmen kuukauden aikana hallitus ja viranomaiset ovat askel askeleelta tehneet turvapaikkaa Suomesta hakevien henkilöiden elämän vaikeammaksi. Ensin Maahanmuuttovirasto arvioi Irakin, Afganistanin ja Somalian ”turvallisiksi maiksi”, ja toukokuun lakimuutoksesta johtuen humanitaarista suojaa ei enää myönnetä. Tämä on johtanut siihen, että kielteisten turvapaikkapäätösten osuus on kasvanut merkittävästi, koska nähdään, että turvapaikanhakijat voi lähettää takaisin näihin maihin. Perheenyhdistäminen on myös hankaloitunut entisestään sen jälkeen kun vaatimukset korkeista tuloista otettiin käyttöön; vaadittu tulotaso on korkeampi kuin suurella osalla Suomen kansasta. Viimeisin lakimuutos vaikeuttaa turvapaikkapäätösten valitusten tekemistä rajoittamalla turvapaikanhakijoiden oikeutta juridiseen apuun ja lyhentämällä valitusaikoja. Toisin sanoen kaikilla ihmisillä ei ole enää yhdenmukaista mahdollisuutta kamppailla sellaisia päätöksiä vastaan, joilla on valtava vaikutus heidän elämäänsä. Mediassa on nostettu esiin useampi tapaus henkilöistä, jotka ovat saaneet kielteisen turvapaikkapäätöksen, vaikka heitä ja heidän perheitään on uhkailtu, ja heidän kotinsa, autonsa ja yrityksensä on pommitettu. On selvää, miten kyynisiä turvapaikkapäätökset ovat.

Emme voi hyväksyä tätä. On aika sanoa se ääneen. Sanomalla #weseeyou ilmoitamme pääministeri Juha Sipilälle ja muille päätöksentekijöille, että näemme heidän kyvyttömyytensä käsitellä tätä asiaa ja kuulemme heidän hiljaisuutensa. Odotamme vastauksia. Vaadimme sellaista turvapaikkapolitiikkaa, joka perustuu ihmisoikeuksiin, eikä talouspolitiikkaan ja pelkoon. Vaadimme, että päätöksentekijät kantaisivat vastuunsa sotaa ja vainoa pakenevien ihmisten suojelusta. Sanomme myös turvapaikkaa Suomesta hakeneille, että näemme heidät ja välitämme heistä. Olette tervetulleita.
Ota kuva itsestäsi sinulle tärkeän sanoman kanssa, lisää #weseeyou ja laita kuva someen ja tälle sivulle. Voit myös lisätä tägin #juhasipilä. Kun tarpeeksi moni ihminen kääntää katseensa pääministeriin, on hänen annettava meille vastaus.

“We see you” – campaigning for better asylum politics

In the past three months, the Finnish government and authorities have taken one step after another to make life harder for people seeking asylum in Finland. First, the Migration Office ruled that Iraq, Afghanistan and Somalia are considered ‘safe countries’, and a change in legislation meant that asylum based on humanitarian protection is no longer possible. This has led to much higher percentages of negative decisions, as it is considered that asylum seekers can be sent back to these countries. Family reunification has been made increasingly difficult through requirements of high incomes (higher than the incomes of many Finnish families) for family members to be allowed to live here together. The latest piece of legislation makes it more difficult to appeal after negative asylum decisions, as the right to legal aid is restricted and the time for appealing is shortened. This means that asylum seekers no longer have equal rights as other people to contest a decision that has an immense impact on their lives. The media have reported several cases in which people have been denied asylum although they and their families have been severely threatened, had their houses, cars and businesses blown up. The cynicism with which asylum decisions are made is apparent.

All of this is completely unacceptable. It’s time to speak up. By saying #weseeyou, we are telling Prime Minister Sipilä and other decision-makers that we can see their inaction and hear their silence, and we expect them to respond. We expect asylum politics based on human rights, not economic politics or fear. We expect decision-makers to carry out their responsibility in protecting people fleeing from war and persecution. We are also saying to the all asylum seekers in Finland that #weseeyou and we care. You are welcome here.

Take a picture of yourself with a message that you find important, add the hashtag #weseeyou and upload it on social media and on this page. You can also add the hashtag #juhasipilä. When enough people are looking at the Prime Minister, he will have to respond.

“We see you” – kampanj för bättre asylpolitik

Under de senaste tre månaderna har regeringen och myndigheterna steg för steg gjort livet svårare för personer som söker asyl i Finland. Först gjorde Migrationsverket sin bedömning att Irak, Afghanistan och Somalia är ”säkra länder”, och i och med en lagändring i maj är asyl i form av humanitärt skydd således inte längre möjligt. Detta har lett till en avsevärt större andel negativa asylbeslut eftersom det anses att asylsökande kan skickas tillbaka till dessa länder. Familjeåterförening har också ytterligare försvårats genom införandet av krav på höga inkomster för att få leva tillsammans med sina familjemedlemmar; den krävda inkomstnivån ligger högre än en stor del av den finländska befolkningens. Den senaste lagändringen gör det svårare att överklaga asylbeslut genom att rätten till juridisk hjälp begränsas och tidsfristen för överklagande förkortas. Med andra ord har människor inte längre samma möjlighet som övriga individer att kämpa emot ett beslut som har en enorm inverkan på deras liv. I medierna har flera fall uppmärksammats där personer fått avslag på sin ansökan om asyl, trots att de och deras familjer blivit hotade, och deras hem, bilar och företag bombats sönder. Det har blivit tydligt hur cyniska asylbesluten är.

Vi kan inte acceptera det här. Det är dags att protestera. Genom att säga #weseeyou meddelar vi statsminister Juha Sipilä och andra beslutsfattare att vi kan se deras oförmåga att handla och höra deras tystnad. Vi väntar oss svar. Vi förväntar oss en asylpolitik som bygger på mänskliga rättigheter i stället för ekonomisk politik och rädslor. Vi förväntar oss att beslutsfattarna bär sitt ansvar i att skydda människor som flyr från krig och förföljelse. Vi säger också till dem som sökt asyl i Finland att vi ser dem och bryr oss. Ni är välkomna här.

Ta en bild på dig själv med ett budskap som är viktigt för dig, lägg till #weseeyou och ladda upp i sociala medier och på denna sida. Du kan också lägga till hashtaggen #juhasipilä. När tillräckligt många människor fäster sina blickar vid statsministern måste han svara oss.

“نحن نراكم” – حملة لسياسات أفضل لحق اللجوء

في الأشهر الثلاثة الماضية، قد إتخذت الحكومة والسلطات الفنلندية خطوة تلو الأخرى لجعل الحياة أصعب الذين لطالبي اللجوء في فنلندا.
أولا، حكم مكتب الهجرة أن العراق وأفغانستان والصومال تعتبر من البلدان الآمنة، وتغيير في القانون بأن اللجوء على أساس الحماية الإنسانية لم يعد ممكنا. وقد أدى ذلك إلى نسب أعلى بكثير من القرارات السلبية، حيث أنها قد إعتبرت أن طالبي اللجوء يمكن إرجاعهم الى بلدانهم. لقد جُعل جمع شمل الأسرة صعب بشكل متزايد خلال متطلبات الدخل العالي (أعلى من دخل العديد من الأسر الفنلندية) لأفراد الأسرة حتى يسمح للعيش هنا معا. أخر قانون جعل من الإستئناف أكثر صعوبة بعد قرارات اللجوء السلبية، كما ان الحق للمساعدة القانونية قد قيّد وفترة الأستئناف قد قصرت. هذا يعني أن طالبي اللجوء لم يعد لديهم حقوق متساوية مع أشخاص آخرين لنزاع على القرار الذي سيكون له تأثير كبير على حياتهم. وسائل الإعلام قد ذكرت العديد من الحالات التي قد تم رفض اللجوء على الرغم من أنهم وعائلاتهم قد هُدّدوا بشدّة، وقد فُجّرت منازلهم, سياراتهم وأعمالهم. السخرية مع أتخاذ قرارات اللجوء واضحة.

كل هذا أمر غير مقبول تماما. لقد حان الوقت للتحدث. بالقول #نحن_نراكم، ونحن نقول رئيس الوزراء سيبيلا وصناع القرار ألآخرين الذين يمكننا أن نرى من خمودهم ونسمع صمتهم، ونحن نتوقع منهم التجاوب. نتوقع أن سياسات اللجوء هي مبنية على أساس حقوق الإنسان، وليست سياسات إقتصادية أو الخوف. نأمل أن صناع القرار ينفذون مسؤولياتهم في حماية الهاربين من الحرب والإضطهاد. نحن نقول أيضا إلى جميع طالبي اللجوء في فنلندا #نحن_نراكم ونحن مهتمين. مرحبا بكم هنا.

التقاط صورة لنفسك مع رسالةأنت تجدها مهمة، أضف الهاشتاج #نحن_نراكم #weseeyou وأرسله الى وسائل التواصل الاجتماعية وفي هذا الحدث. يمكنك أيضا إضافة الهاشتاج #juhasipilä . عندما ينظر عدد كاف من الناس على رئيس الوزراء, فعليه أن يرد.

sadexdii bilood ee u danbysay,dawladda finland iyo xukumadeeda waxay qaadeen talaabooyin adag, taasoo ka dhigaysa in noloshu ku adkaato dadka magan-gelyo doonka ah ee ku nool finland, marka kowaad xafiiska laanta socdalka waxay xukuntay Ciraaq, Afqaanistaan iyo somalia iney yihiin ” Wadamo nabad ah” waxayna bedeleen shuruucdii lagu salayn jirayn sharciga biniaadanimo taaso ka dhigan in la joojiyey sharcigaas. tani waa sababta keentay in celcelis(%) ama dad badan goaan diidmo ah lasiiyo. sidoo kale loona celin karo wadanka uu ka yimi magan gelyo doonku.
qoysaska midoobaya ayaa la adkeeyey iyga oo lagu xiray shuruudo adag sida qofka in helo dakhli aad u sareeya(Dakhli ka sareeya qoysas badan oo finish ah) dadka raba iney la midoobaan qoyskooda kuna wada noolaadan halkan.
sharcigii ugu danbeyeey ee adkeeyey in racfaan ama abiil la qaato marka qofku jawaab diidmo ah helo, xaquuqda uu ulahaa arimaha gargaarka sharciga ayaa la diiday sidoo kalena waqtiga abiilka ayaa lasoo yareyey. tan macnaheedu waxa waaye in qofka magan galya doonka ah aanu lahayn xaquuq la samin dadka goaanka qaaday , waxay ku yeelan saamayn weyn oo noloshiisa ah, saxaafadu waxay werisay kiisas badan kuwaas ah kuwa lagu diiday magan galyo doon badan in kastoo iyaga iyo familkoodaba loo hanjabay lana qaaatay hantidoodii iyo sida gurayhoodii iyo baabuurtooddii iyo ganacsigoodiiba sidoo kale kiiskoodu wax uu ah waadix.
Arimahan oo dhami maaha kuwa la aqbali karo, waana waqtigii kor loo hadli lahaa lana oran lahaa # waan idin aragnaa, waxaanu u sheegynaa raysal wasaaraha sipila iyo goaan gaarayaashaba in aanu argno maqalno aamusnaantooda, waxanu ka sugynaa iyaga jawaab, waaxan ka filaynaa siyaasada magan gelyo ila saleeyo xuquuqda bini aadamka, ee aan lagu salayn siyaasad dhaqaale iyo mid cabsi, waxaan ka codsanynaan masuuliyiyiin inaan qaadaan waajibkooda ayna ilaashaan dadka kasoo qax

!